— Ja mihin aikaan?
— Sen on täytynyt tapahtua eilen illalla.
Salapoliisi muisti taas tuon kaamean huudon, jonka oli kuullut palatessaan kauppiaan luota. Se ei voinut olla muu kuin asianajajan hätähuuto. Oli kuulunut peräkkäin kaksi vihlovaa kirkaisua, ikäänkuin ihminen olisi huutanut hengenhädässä.
Vihdoin salapoliisi ja tuomari saapuivat perille.
Joukko ihmisiä oli keräytynyt paikalle.
Tämä harmitti Asbjörn Kragia, sillä se merkitsi, että kaikki jäljet olivat tallatut näkymättömiin.
Vanha nimismies, joka oli aivan lamaantunut kauhusta, ei ollut älynnyt pitää ihmisiä loitompana.
Osa hääri vainajan ympärillä, toiset tallustivat nurmikolla edestakaisin, toiset itkivät kauhusta.
Salapoliisin nähtyään ihmiset väistyivät arasti syrjään.
Krag seisahtui ehdottomasti, kun sai nähdä vainajan.