Ratsumestarin lähetessä väki väistyi arasti ja kuiske taukosi kerrassaan.
Rye, joka huomasi jotakin olevan hullusti, joudutti askeliansa.
Hänellä oli päässään vihreä metsästyshattu, jonka hän oli vetänyt silmilleen, niin että ainoastaan suu ja leuka näkyivät.
Kätensä hän oli pistänyt syvälle taskuihin. Hänellä oli muassaan koira, joka hölkytti hänen perässään nuuskien hänen jälkiään.
Hänen koko esiintymisensä teki ehdottomasti kolkon vaikutuksen, ja kuolleen miehen ympärillä tuntui olo entistä kamalammalta.
Rye meni suoraan Asbjörn Kragin luo.
— Mitä täällä on tekeillä? kysyi hän.
Asbjörn Krag ei vastannut. Hän vain osoitti kuollutta.
Rye katseli ruumista; häntä värisytti.
— Hyvä jumala, kuiskasi hän, tämä on hirmuista.