Hän kumartui ruumiin yli, tunsi vainajan ja loi kysyvän katseen Asbjörn
Kragiin.
— Hänkö?
Krag nyökkäsi.
— Kuinka tämä on tapahtunut?
— Sitä ei kukaan tiedä.
— Tappoko?
— Katso häntä, sanoi salapoliisi. — Ihan tuossa asennossa hän makasi puun juurella, kun hänet löydettiin. Luuletko hänen voineen itse satuttaa itsensä tuolla lailla?
— Tämähän on hirveätä. Milloin se on tapahtunut?
Asbjörn Krag pisti kätensä Ryen kainaloon. Hän käski nimismiehen pitää huolta, ettei kukaan saanut kajota ruumiiseen, ja lähti ratsumestarin kanssa kävelemään niitylle.
Kun he olivat joutuneet niin kauas, ettei kukaan enää voinut kuulla heidän puhettaan, sanoi Krag: