— Milloinka se tapahtui? Sen minä sanon sinulle. Eilen illalla se tapahtui.
Hän loi ystäväänsä surullisen ja tutkivan katseen.
— Mihin aikaan? kysyi Rye.
Asbjörn Krag mietti hetkisen.
— Asianajaja lähti kotoaan kello puoli kahdeksan eilen illalla, sanoi hän. — Tapaus on varmaan sattunut kahdeksan ja yhdeksän välillä.
— Tapaus? kysyi Rye. — Sinä korostat erityisesti sitä sanaa.
— Niin, enkä tee sitä tarkoituksetta.
Salapoliisi seisahtui ja osoitti kädellänsä metsää, joka huojui hiljaa tuulessa.
— Tuolla, sanoi hän, noiden mustien puiden takana minä seisoin eilen illalla puoli yhdeksän tienoissa. Silloin kuulin kaksi kirkaisua, jotka totisesti kävivät luihin ja ytimiin. Sinä tiedät, etten minä hevillä säikähdä, mutta ne olivat todellakin kaksi niin kamalaa huutoa, että minä hätkähdin. Seisoin hetken ja kuuntelin, toistuisiko huuto, mutta sitten ei enää kuulunut mitään.
Salapoliisi osoitti väkijoukkoa, joka seisoi nimismiehen ympärillä.