— Huuto kuului tuolta, jatkoi hän. — Se oli asianajajan hätähuuto, kun hän oli kuolemantuskassa.
— Kello puoli yhdeksän, mutisi ratsumestari. — Sinä tulit kotia kello yhdeksän tienoissa. Miksi et puhunut asiasta minulle mitään?
— Siksi etten luullut sen olevan missään tekemisissä meidän juttumme kanssa.
Yhtäkkiä hän tarttui lujasti ystävänsä käsivarteen ja kysyi:
— Kuulitko sinä huudot?
— En.
— Mutta sinähän olit ulkona siihen aikaan.
— Olinko minä ulkona?
— Olit, ulkona kävelemässä. Pehtori kertoi. Etkö todellakaan kuullut mitään?
— En, vastasi Rye, en kuullut mitään.