Täytyyhän sinun tunnustaa, että tämä kaikki on käsittämätöntä ja kauheaa.
Pidätkö kohtuuttomana sitä, että teen sinulle joitakin kysymyksiä?
— Minä annan sinulle tarpeelliset selitykset. Kuljin eilen illalla eteläistä tietä, ja se kai oli syynä, etten kuullut mitään.
Ratsumestari loi äkkiä ystäväänsä terävän katseen.
— Epäiletkö sinä minua? kysyi hän.
— En.
— Uskotko vielä, että omatuntoni on täysin puhdas?
— Uskon, nyt varmemmin kuin koskaan.
— Kuinka niin? Minusta tuntuu, että tämän jälkeen…
— Paras ystäväni, sanoi Asbjörn Krag, tahdon olla suora sinua kohtaan. Jos olisit pari tuntia sitten kysynyt minulta, tiesinkö kuka oli yrittänyt murhata eversti Holgerin, niin olisin ehdottomasti vastannut myöntävästi. Olen iloinen, ettet sitä tehnyt.