— Sinä luulit, että se oli tuo tuolla?
— Aivan oikein. Ja sille edellytykselle olin rakentanut olettamuksen, joka oli selvä alusta loppuun. Luulin, että minulta puuttui vain eräitä sielutieteellisiä yksityiskohtia, jotta olisin saanut sen ihan täsmälleen pitämään paikkansa. Mutta nyt kaikki luhistuu maahan.
Mies löydetään kuolleena tuolta. Käykin ilmi, että asianajajalla on ollut aivan sama vihollinen kuin vanhalla everstillä.
Tämä yhteinen vihollinen voit olla joko sinä, hyvä Rye, tai…
— Tai kuka? kysyi ratsumestari kiihkeästi.
— … tai jokin muu mies, joku salaperäinen olento, joka tekee paikkakunnan turvattomaksi.
Minusta näissä rikoksissa on jotakin umpimähkäistä ja tarkoituksetonta.
Mutta eivät ne silti näytä pelkältä sattumalta.
Voisihan ajatella, että joku vaarallinen mielipuoli liikuskelee täällä ja että hän tuntee tämän asian eikä kammo mitään keinoja. Hyvä ystävä, minä luulen, ettemme ole vielä päässeet pitkälle arvoituksen selvittämisessä. Vielä voi täällä tapahtua suuria asioita. Mutta mennään nyt katsomaan kuollutta tarkemmin.
Väkijoukko oli kasvanut, kun ystävykset saapuivat paikalle. Kaikki tuijottivat uteliaina ja huonosti salatulla vihamielisyydellä ratsumestariin, joka oli tyyni ja kylmä kuten aina.
Vartioiminen oli ollut jotenkin tarpeetonta, sillä ihmiset pysyivät käskemättäkin kunnioittavan välimatkan päässä ruumiista.