Asbjörn Krag napitti vainajan sadetakin rinnan kohdalta ja määräsi, että hänet oli vietävä asuntoonsa, missä ruumiintarkastus oli pidettävä.
Kiireesti hankittiin paarit. Ruumis laskettiin niille ja kannettiin pois.
Joukko teki hiljalleen seuraa.
Se oli kummallinen kulkue.
Asbjörn Krag jäi hetkeksi tapahtumapaikalle löytääkseen mahdollisesti joitakin jälkiä.
Hän tutki maata hyvin tarkoin, erinomaisella ja ratsumestarin mielestä tarpeettoman suurella huolella.
Lopetettuaan tarkastuksensa Asbjörn Krag nousi ja kysyi ratsumestarilta:
— Muistatko miten ukko Holger oli puettu, kun hänet löydettiin?
— En aivan tarkkaan. Mutta sen verran muistan, että hänellä oli sadetakki yllään.
— Niin, eikö totta? Keltaisenruskea sadetakki.