Mutta miksi oli Holgerin päälle hyökätty, ja kuka oli sen tehnyt?
Asianajaja se ei voinut olla, sellainen otaksuma tuntui nyt tuiki mahdottomalta.
Ei se ollut ratsumestarikaan; kirjeet luettuaan oli Asbjörn Krag entistä varmemmin vakuutettu siitä.
Vielä vähemmin hän saattoi käsittää, kuka oli asianajajan surmannut. Asianajaja Boman oli roisto, tunnoton ihminen, mutta kuka oli mahtanut käydä häneen käsiksi?
Ja mitä näillä kahdella väkivallantyöllä oli tekemistä Dagnyn kihlauksen ja noiden kirjeiden kanssa?
Tämä ongelma se nyt lähinnä kiinnitti puoleensa Asbjörn Kragin ajatukset.
Hän makasi monta tuntia miettien, ja kun hän vihdoin nousi, oli huone täynnä tupakansavua ja hän itse kuin kuumeessa.
Kun hän tuli ratsumestarin luo, istui tämä yhä kirjoittamassa matkamuistelmiaan.
Hän katsoi hajamielisesti Asbjörn Kragiin.
— Päivällinen on syöty aikoja sitten, sanoi hän. — En tahtonut häiritä sinua.