Miten nämä kirjeet olivat joutuneet asianajaja Bomanin käsiin, ei Asbjörn Krag aavistanut; mutta todennäköisesti hän oli hankkinut ne jollakin luvattomalla tavalla.
Asbjörn Krag oli varma siitä, että juuri näiden kirjeiden olemassaolo oli purkanut Dagnyn ja Ryen kihlauksen.
Nyt hän saattoi myös ymmärtää nuoren tytön menettelytavan, hänen umpimielisyytensä ja tuskansa. Ja nyt hän katui, että oli kenties ollut liian kova häntä kohtaan, liiaksi poliisimies. Tyttö ei taistellut vain omasta puolestaan. Hän taisteli myös isänsä kunnian vuoksi.
Nyt Krag ymmärsi, kuinka Dagny oli saattanut epätoivoissaan mennä niinkin pitkälle, että oli yrittänyt varastaa kirjeet, kun huomasi, ettei asianajaja ollut kotona. Mutta hän ei ollut löytänyt niitä. Ne olivat olleet asianajajan taskussa.
Krag ymmärsi nyt senkin, miksi Dagnyn oli täytynyt salata asia häneltäkin, salapoliisilta, joka muuten olisi ollut hänen auttajansa.
Hän ei voinut kenellekään ihmiselle ilmaista asian oikeata laitaa.
Hän ei ollut tahtonut uskoa salaisuutta edes omalle sulhaselleen.
Tämä ei tiennyt kirjeistä mitään. Sen oli Krag ymmärtänyt siitä ihmettelyn huudahduksesta, joka pääsi Ryen huulilta, kun hän oli sanonut, että hänellä nyt oli hallussaan nuo sinisessä kuoressa olevat kirjeet.
Rye ei tiennyt niistä mitään.
Asbjörn Krag oli nyt saanut selville kihlauksen purkamisen syyn. Oli ilmeistä, että asianajajalla oli ollut sormensa mukana pelissä, koska kirjeet olivat hänellä ja koska hän oli kirjoittanut eversti Holgerille tuon uhkaavan kirjeen samana päivänä, jolloin verityö tapahtui.