Ratsumestari näytti hämmästyvän näistä vakavista sanoista.
— Ja kuitenkin tahdot mennä yksin, sanoi hän. — Jos minä lähtisin mukaasi, olisi sinulla revolveri lisää ja sitäpaitsi kaksi vahvaa kättä.
— Yksi voi mahdollisesti nähdä jotakin, vastasi Asbjörn Krag, — mutta kaksi ei saa tietää mitään. Ja nyt olen kerta kaikkiaan päättänyt mennä yksin. Vaarassa olen mieluimmin yksin. En tahdo jakaa sitä toisen kanssa. Siinä asiassa olen itsekäs. Mutta älä unohda: jollen ole kotona kello kaksitoista, niin en ehkä palaa ensinkään.
Krag lähti. Ratsumestari ei tahtonut tyrkyttää hänelle seuraansa. Hän tunsi hänet siksi hyvin, että tiesi olevan turhaa yrittää. Hän kuunteli askelia, jotka häipyivät ulkona vallitsevaan pimeyteen.
Ratsumestari oli huomattavasti hermostunut. Tämän jutun kaamea salaperäisyys oli järkyttänyt hänen mieltänsä, ja vaikkeivät vaaralliset ja hermoja kiihoittavat seikkailut olleet hänelle outoja, ei hän kuitenkaan ollut vielä koskaan joutunut näin arvoituksellisen vaaran kanssa tekemisiin.
Kragin käytöksestä hän saattoi nähdä, että jotakin vakavaa oli todellakin tekeillä. Ratsumestari tunsi itsensä epävarmaksi ja hermostuneeksi toimettomuudessaan. Jollei hienotunteisuus Kragia kohtaan olisi pidättänyt häntä, olisi hän pukenut ylleen metsästystakkinsa ja lähtenyt hänen jälkeensä pimeyteen.
Saadakseen ajan kulumaan hän meni siihen pikku huoneeseen, missä Asbjörn Krag oli äsken istunut. Siellä oli ilma vielä täynnä savua, mutta se tuntui omituisesti rauhoittavan häntä, ja hän heittäytyi leposohvalle pitkäkseen. Palvelija toi viskyä ja tupakkaa, ja savupilvi huoneessa sakeni yhä. Niin hän loikoili puolisen tuntia.
Yhtäkkiä hän kavahti pystyyn. Hänestä tuntui, kuin talon ulkopuolelta olisi kuulunut ääntä. Oli kuin joku olisi ähkynyt hapuillessaan varovasti nurmikkoa pitkin. Hiljainen ääni jatkui yhä edeten pitkin seinäviertä ja pysähtyi vihdoin hänen työhuoneensa kohdalle.
Jokohan Asbjörn Krag oli palannut, tuumi hän, mutta luopui heti siitä ajatuksesta. Eihän Kragin tarvinnut hiiviskellä varkaan tavoin pitkin seinävieriä päästäkseen taloon.
Vai olisikohan siellä tuo tuntematon, seudun paha henki?