— Jos katsot kelloa, vastasi ratsumestari, niin näet, että se on nyt viisi minuuttia yli kahdentoista. Me olemme valmiina noudattamaan nimenomaista käskyäsi. Siinä koko asia.
Asbjörn Krag istuutui nojatuoliin. Hän pyyhkäisi kädellään päätänsä ikäänkuin kootakseen ajatuksensa.
— Minä en oikein muista…, mutisi hän, — minunko käskyäni…
Hänen ajatuksensa nähtävästi harhailivat kaukana.
— Tämä nimenomainen käsky, jatkoi ratsumestari, oli se, että jollet sinä ollut palannut ennen puoliyötä, piti meidän viipymättä lähteä miehissä etsimään sinua.
Asbjörn Krag hytkähti.
— Sehän se. Siksi laittauduinkin ajoissa kotiin. En tahtonut saada toista ajojahtia aikaan.
— Toista ajojahtia? kysyi ratsumestari tyytymättömänä.
— Niin. Hetki sitten ryntäsi hoilottava miesjoukko täältä talosta niitylle. Se turmeli minulta kaiken.
Ratsumestari osoitti jälleen särjettyä ikkunaa.