— Raju isku, mutisi hän.
— Niin, ja näyttää siltä, kuin se olisi lyöty nuijalla. Asbjörn Krag nyökkäsi.
— Nuijalla, niin, tai jollakin sentapaisella.
Yhtäkkiä hän huomasi jotakin.
— Tuokaa tänne lamppu, pyysi hän.
Pehtori meni lamppu kädessä.
Asbjörn Krag tarkasteli ikkunaa suurennuslasillaan. Hän mutisi itsekseen:
— Luonnollisesti. Se minun olisi pitänyt tietämän.
Hän poimi varovasti pari lasipalasta, kääri ne paperiin ja pani lompakkoonsa. Se oli toinen tätä juttua koskeva todistuskappale, joka joutui hänen lompakkoonsa.
— Mitä olet löytänyt? kysyi ratsumestari.