— Kuten jo sanoin, aloitti Asbjörn Krag, ei eversti Holger ole Dagnyn isä.
— Onko Dagny koko ajan tietänyt sen?
— Ei, vielä muutama viikko takaperin hän oli siinä uskossa, että Holger oli hänen isänsä. Eikä hänellä ollutkaan syytä luulla muuta. Kuten tiedät, on Holger leskimies. Hänen vaimonsa kuoli 18 vuotta sitten. Dagny on nyt 19-vuotias, ja on siis luonnollista, ettei hän enää muista äitiään. Holger otti lapsen omakseen sen ollessa hiukan yli puolen vuoden vanha. Hän asui siihen aikaan Saksassa. Vuodet kuluivat, ja tunnollinen kasvatusisä piti salaisuuden omana tietonaan. Hän luuli vievänsä sen muassansa hautaan, mutta eräänä päivänä ilmestyi Boman roisto papereineen tänne. Siitä päivästä murhenäytelmä alkoi. — Hyvä ystävä, mitä sinä haluat kysyä?
— Minä en käsitä, sanoi Rye, miksi asia oli pidettävä salassa. Miksei
Holger yhtä hyvin voinut tunnustaa häntä ottotyttärekseen?
— Niin, tietysti. Hänen olisi pitänyt tehdä se jo alussa. Tavallisissa olosuhteissa hän olisi sen epäilemättä tehnytkin. Mutta selitys onkin etsittävä juuri niistä erikoisista seikoista, jotka liittyvät tähän asiaan.
— Miksi hän ollenkaan otti Dagnyn tyttärekseen?
— Siksi, että Dagny oli hänen parhaan ystävänsä ja lapsuudentoverinsa tytär.
— No mutta eihän se mitään selitä.
— Tämä mies elää vielä, sanoi Krag.
Rye alkoi astella mietteissään ympäri huonetta. Hän alkoi aavistaa asianlaitaa.