Ketjun viimeinen rengas.
Asbjörn Kragin yllättävä ilmoitus, joka lausuttiin hiljaa ja tyynesti, vaikutti silminnähtävästi ratsumestariin aivan lamauttavasti.
— Ei ole Dagnyn isä? mutisi hän vaipuen suureen kirjoitustuoliin. —
Eikö Dagny Holger ole everstin tytär?
— Ei, vastasi salapoliisi.
— Tätä minä en voi käsittää!
Hän painoi päänsä käsiin.
— Nyt kaikki luhistuu maahan, mutisi hän. — Mitä tämä merkitsee?
Teetkö minusta pilkkaa?
— Kuinka voit semmoista ajatella? vastasi Asbjörn Krag. — Olen ainoastaan päättänyt, että sinun on tänä yönä saatava tietää kaikki. Nyt saat itse määrätä, lähdemmekö ensin tavoittamaan murhaajaa. Se on toinen draama. Vai tahdotko ensin kuulla totuuden Dagny Holgerista? Se on toinen draama, eikä sillä, merkillistä kyllä, ole mitään tekemistä edellisen kanssa, ei kerrassaan mitään. Olosuhteet vain ovat punoneet yhteen nämä molemmat jutut suureksi ja kummalliseksi arvoitukseksi. Ja nyt on arvoitus ratkaistu.
— Kerro ensin Dagnysta, sanoi ratsumestari.
Hän oli kalpea, ja hänen värisevät huulensa ilmaisivat ankaraa mielenliikutusta. Viime tuntien jännitys oli kerrassaan repinyt hajalle hänen entisen tyyneytensä ja malttinsa.