Alkumatkasta ukko oli vaitelias ja umpimielinen, mutta suli hiukan saatuaan ystävänlahjaksi pötkyn tupakkaa ja alkoi vastailla yksikantaan.
Vihdoin hän jo kysäisikin:
— Tuota… kaupungistako ollaan?
— Sieltäpä niin, Kristianiasta.
— Ja ollaan menossa Ivar Ryen luo?
— Sinne juuri.
— Onko hän tuttu?
— Ei, vastasi Krag mietittyään tuokion.
Seurasi pitkä vaitiolo. Sitten talonpoika taas kysyi:
— Herra taitaa olla semmoinen… semmoinen… jonka pitäisi tulla tänne?