— Ettekö luule hänen olevan kotona? kysyi hän.
Kauppias hymyili.
— Mitä vielä, kyllä kai hän kotona on. Eikä taida piakkoin lähteäkään matkoille. Ei ainakaan pitkille.
Kragin mielestä sanat tuntuivat epäilyttäviltä, ja uudelleen hän tunsi ruumiissaan kummallista levottomuutta.
— Hän on minun parhaita ystäviäni, sanoi hän.
— Niinkö — niinkö, vastasi kauppias innokkaasti. — Niin, onhan hän kunnon mies kaikin puolin, Ivar Rye, kuten kerrotaan. Ja niin paljon matkustanut. Sanovat että ihan maan ympäri.
— Niin, sen hän on tehnyt.
— Jaa-a. Vieraalla maalla on ihminen oma itsensä, tuumi kauppias mennessään ulos ilmoittamaan kyydistä.
Näistä sanoista Krag ymmärsi, että juoru oli jo liikkeellä. Selvää oli myöskin, että tuuli oli täällä epäsuotuisa Ivar Ryelle.
Kyytimiehekseen Krag sai vanhan, parrakkaan talonpojan.