— Ei tarvita, vastasi Asbjörn Krag. — Kello on nyt kolme; kahden ja puolen tunnin päästä pikajuna kulkee tästä ohi. Luullakseni voimme järjestää niin, että Brenne ja minä lähdemme siinä.
— Ja otatte roiston mukaanne, niinkö?
Mutta silloin Krag hymyili.
— Emme. Murhaajan saat sinä pitää.
— Minä? Mitä sinä sanot? Ei minulla ole paikkaa, mihin panna hänet.
— Joutavia, vastasi Krag. — Hän ei tietääkseni ole niin halukas pakenemaan kuin luulet. Jollet halua pitää häntä juuri täällä huoneissasi, niin voit panna hänet jonnekin muualle.
— Minne sitten? Aittaanko ehkä?
— Vaikka sinne, tahi talliin. Katsellaanpas niitäkin paikkoja.
He olivat nyt kulkeneet päärakennuksen kaikki huoneet, ja Krag oli sillävälin tehnyt huomioitansa. Jännitys oli toisissa kasvanut kasvamistaan, mutta Krag puolestaan näytti käyvän yhä levollisemmaksi.
Lähdettiin pihalle. Asbjörn Krag seisahtui kaivon luo ja tuijotti alas sysimustaan veteen.