Rye kääntyi miltei toivottomana nuoren poliisiapulaisen puoleen.
— Ymmärrättekö te tätä? kysyi hän.
Apulainen oli tähän asti pysytellyt vaatimattomasti syrjässä eikä ollut virkkanut sanaakaan. Nyt hän nyökkäsi.
— Jos täällä on ihminen lyöty kuoliaaksi, sanoi hän, niin tiedän kuka sen on tehnyt.
— Todellakin? ihmetteli pehtori. — Ettehän te ole voinut seurata tapahtumia lähimainkaan niin hyvin kuin me. Ja meille tämä kaikki on arvoitusta.
Apulainen osoitti salkkua, jota vielä kantoi kainalossaan.
— Mutta minä olen lukenut tämän paperin, sanoi hän.
Rye vain pudisti päätään. Hän ei ymmärtänyt tuon taivaallista.
Asbjörn Krag käveli vähän aikaa edestakaisin pihalla. Hän silmäili itäiselle taivaalle, missä näkyi heikko kajastus puiden latvojen yläpuolella. Päivä alkoi sarastaa.
— Sammuttakaa lyhdyt, sanoi hän, meillä on jo tarpeeksi valoa.