Lyhdyt sammutettiin, ja ihmiset liikkuivat harmaassa pimeydessä kuin haamut.
— Vielä on liian aikaista, sanoi salapoliisi; täytyy odottaa, kunnes tulee enemmän valoa. Kuuleppa, ystäväni, sanoi hän kääntyen ratsumestariin päin, — etkö luule, että tulee sade aamupuoleen?
Ratsumestari katsoi häneen ihmeissään.
— Sitä en luule, vastasi hän.
— Mutta onhan maa jo ihan märkä ja ilma on kostea.
— Se on kastetta.
Asbjörn Krag hymyili.
— Luulen sittenkin, sanoi hän, että tulee sade, ja minä en ensinkään siedä kastumista. Olen jo muutenkin tarpeeksi vilustunut.
— Voithan mennä lämpimään eteishalliin.
— Mutta, näetkös, minäkin tahtoisin todenteolla nähdä murhaajan.