— Tuleeko hän tätä tietä ehkä?
— Tulee, nyt hän pian tulee. Saanhan lainata sadetakkiasi vielä kerran? En pane mielelläni terveyttäni vaaraan.
Ratsumestari antoi merkin pehtorille, joka heti lähti noutamaan sadetakkia.
Asbjörn Krag otti sen tyynesti yllensä. Ei näkynyt sateen merkkiäkään, mutta salapoliisi katseli edelleenkin pilviä ja vainusi kuin metsäkoira mutisten itsekseen:
— Sade siitä tulee ihan varmasti. Sen minä kaikesta näen.
Ratsumestari alkoi nyt ymmärtää, että Kragilla oli joku tarkoitus tuon sadetakin suhteen. Nuori apulainen seisoi äänettömänä katselijana. Asbjörn Krag nyökkäsi hänelle ja kysyi:
— Tällainenko se oli?
— Kuvauksen mukaan aivan saman näköinen, vastasi apulainen. — En vain ymmärrä, mistä olette saanut tuon.
Asbjörn Krag osoitti ratsumestaria ja sanoi:
— Se on hänen oma takkinsa.