— Olkoon menneeksi, saat hevosen. Mutta minusta sinulla on hullunkurinen ratsastuspuku — sadetakki! Etkö ottaisi jotakin parempaa?
— En, en mitenkään. Sadetakki on ihan hyvä. Mutta ehkä sinulla on ratsupiiska?
— Sen saat. Ja saat kannuksetkin.
— Tulen toimeen ilmankin. Piiska riittää. Kyllä minä saan hevosen menemään.
Ratsumestari viittasi tallipojalle, joka oitis juoksi noutamaan ratsupiiskaa. Krag koetteli sitä ilmassa.
— Hyvä on, sanoi hän. — Nyt vain kelpo hevonen.
— Rusko, sanoi ratsumestari pehtorille. — Tuokaa Rusko ulos.
Asbjörn Krag pidätti pehtoria.
— Tarkoitatko sitä suurta, paksua ruskeaa, joka on kolmannessa pilttuussa? kysyi hän ratsumestarilta.
— Sitä juuri.