— Ei kiitos, en vielä. Kuka hänet löysikään?
— Insinööri.
Talonpoika viittasi taas kädellään.
— Tuon tiilitehtaan insinööri. Se kun käveli tästä iltapäivällä, niin näki hänet puun alla makaamassa. Sitten nimismies sai tietää sen. Ja sitten he veivät everstin kotiin hevosella. Mutta nyt ollaan perillä.
Rattaat pysähtyivät vanhanaikaisen talon luo, joka sijaitsi ylhäisen vaatimattomana syrjässä, korkean pensasaidan ja suuren hedelmäpuutarhan ympäröimänä. Krag maksoi kyydin ja lähetti ukon menemään.
Hän astui pihalle, jossa ei näkynyt yhtään elävää olentoa, mutta sitten alkoi koira haukkua ja muuan mies tuli paitahihasillaan ulos.
— Minä etsin kartanon herraa, sanoi Krag. — Onko hän kotona?
Mies katseli vierasta hetkisen.
— Kyllä hän kotona on, mutta en tiedä, ottaako hän vastaan.
Mutta samassa Krag kuuli naputettavan erään pihanpuolisen ikkunan ruutuun. Hän huomasi ystävänsä kasvot ikkunan takana. Hän tunsi ruumiissaan vavahduksen. Rye oli sen näköinen, kuin olisi valvonut monta yötä.