Asbjörn Krag astui hänen työhuoneeseensa. Seinät olivat suorastaan peitetyt hyllyillä, jotka olivat täynnä kauniisti sidottuja kirjoja. Ikkunan edessä oli suuri kirjoituspöytä. Sen ääressä Rye oli istunut ja nähnyt Kragin tulon.
He tervehtivät ikäänkuin olisivat tavanneet toisensa tunti sitten.
— Minua ilahuttaa, että sinä kuitenkin tulit, sanoi Ivar Rye. —
Istuin juuri ja ajattelin sähköttää sinulle.
— Minä tulin tuon onnettomuuden johdosta.
Ystävän kasvot synkistyivät.
— Oletko puhutellut ketään?
— Puhelin parin täkäläisen miehen kanssa.
— Sitten kai ymmärrätkin jo?
— Niin, minä aavistan, että asemasi on nykyään vaikea.
— Ei pahempi kuin tavallisesti, vastasi Ivar Rye puristaen ystävänsä kättä. — Eroitus on vain se, että nyt minua epäillään murhasta.