Asbjörn Krag riisui päällystakkinsa.
NELJÄS LUKU.
Lain nimessä.
Asbjörn Krag istuutui vastapäätä ystäväänsä.
— Onko hän kuollut? kysyi hän.
— Ei, hän elää vielä, mutta on tajuttomana.
— Onko toivoa?
— Ei tiedetä. Sähköteitse on kutsuttu parhaat lääkärit.
— Hänethän löydettiin metsästä?
— Niin, vain jonkun sadan metrin päässä omasta talostaan. Kahtena viime viikkona hän ei ollut ensinkään käynyt talonsa ulkopuolella, mutta eilen hänellä oli jotakin asiaa ulos. Joku oli pyytänyt häntä tulemaan.