Mutta minä — minullahan ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan. Enkä minä itse asiassa ole heidän kanssaan missään tekemisissä. He ovat kyllä kelpo ihmisiä, mutta minä en sovi heidän joukkoonsa. Ja kuten ehkä tiedät, on herännäisyys ja maallikkosaarnaaminen täällä hyvin yleistä. Minä olen pari kertaa esiintynyt tämän hysteerisen liikkeen vastustajana tavalla, joka on herättänyt ihmisissä suuttumusta.
Sanalla sanoen: minä olen kansan silmissä jumalaton mies, epäilyttävä henkilö. Sitäpaitsi on karu ja luoksepääsemätön olemukseni loukannut heitä. Minua pidetään ylpeänä…
Rye hymyili.
— Ja kuitenkaan ei mikään ole luonteelleni vieraampaa kuin sellainen ylpeys, jota nämä ihmiset tarkoittavat. No niin, minä siis olen aikojen kuluessa manannut esiin eräänlaisen itseäni vastaan tähdätyn yleisen mielipiteen, joka suoraan sanoen oli minulle varsin yhdentekevä ja jolla oli vain se vaikutus, että se teki minut vielä hillitymmäksi ja suljetummaksi kuin oikeastaan olisi ollut tarpeen. Luulenpa, ettei ole olemassa mitään pahaa, jota täkäläinen kansa ei minusta uskoisi. Koko tuo salattu tyytymättömyys, koko heidän kiehuva vihansa pyrkii nyt purkautumaan. Olen tuntenut sen ilmassa parin viikon ajan, olen lukenut sen kaikista synkistä katseista, joita olen kohdannut. Rakas ystävä, en voi tosiaankaan auttaa, että olen niin paatunut, että koko tuo vihamielisyys on mennyt jälkiä jättämättä pääni yli. Olihan minulla sitäpaitsi muitakin asioita ajateltavana, ja olenhan itsenäinen mies ja oma herrani. Miksi piittaisin siitä, mitä ihmiset sanovat ja uskovat?
Sinä siis ymmärrät, etten minä ole suosiossa. Päinvastoin. Minulla ei ole yhtään ystävää. Minulla oli yksi. Kenties hän on tällä hetkellä kuollut. Tarkoitan everstiä. Mutta näetkös, everstillä on aina ollut kansa puolellaan. Häntä ja hänen tytärtään on suorastaan jumaloitu. Ja syystä kyllä, sillä rakastettavampaa perhettä ei voi ajatella.
Niinpä siis tieto, että minun piti mennä naimisiin everstin tyttären kanssa, herätti kaikkialla tyytymättömyyttä ja paheksumista. Pidettiin sopimattomana, että sellainen jumalaton ihminen pääsi tuohon kunnon perheeseen, ja huhu tiesi kertoa, että minä olin joillakin metkuilla ja juonilla saanut everstin pimitetyksi. Eipä edes maltettu olla vihjailematta, että koko asia oli minun puoleltani pelkkä rahanhankkimisyritys. Minä muka olin matkoillani hävittänyt omaisuuteni ja velkaantunut. Sinulle voin tämän johdosta mainita, että matkoillani olen kyllä pannut menemään paljon enemmän kuin perintöni, mutta myöskin että olen onnistuneilla liikeyrityksillä hankkinut itselleni omaisuuden, joka on paljon suurempi kuin perimäni. Tämä on minun salaisuuteni. Sinulta en sitä kuitenkaan peittele. Kerron kaiken niinkuin se on, jotta saisit oikean käsityksen kaikista niistä asianhaaroista, jotka vähitellen ovat johtaneet minut siihen, että nyt seison aivan kuilun partaalla. En tahdo salata, että vanha eversti alussa katsoi minua epäluuloisin silmin. Mutta hän sai varsin pian minusta toisen käsityksen. Ja hän koetti puolestaan herättää tuttavissaan suopeampaa mielialaa minua kohtaan. Mutta siinä hän ei onnistunut.
Ihmiset väittivät edelleenkin, että minä olin vain sukeltautunut everstin suosioon teeskentelyllä ja liehakoinnilla.
Mutta eversti, joka luotti omaan arvostelukykyynsä, antoi muiden puhua mitä halutti.
Siihen aikaan minä olin onnellisin ihminen auringon alla.
Sitten tuli tuo kauhea ja odottamaton käänne. Olen kertonut sinulle mitä tapahtui tuona suruisena, sade-itkuisena päivänä, joka on lähtemättömästi painunut mieleeni.