— Mutta minun täytyy salata sinulta eräs seikka. Asbjörn Krag säpsähti.
— Onko se yhteydessä asian kanssa?
— Kenties.
— Mutta sellainen vaikeneminenhan tekee vain asemasi pahemmaksi.
— Se ei ole autettavissa. Minä en voi puhua.
— Etkö edes siinä tapauksessa, että vaikenemisesi osaltaan estää todellisen syyllisen ilmituloa?
— Sitä se tuskin tehnee. Ei ainakaan mikäli minä voin nähdä.
— No niin, saamme joka tapauksessa koettaa tulla toimeen ilman sitä seikkaa, jonka pidät salaisuutenasi. Tahdotko nyt kertoa minulle koko asian? Olen todella hyvin halukas tietämään mitä on tapahtunut.
Ja Ivar Rye kertoi.
— Kuten tiedät, aloitti hän, eivät täkäläiset ihmiset katso minua juuri suopein silmin. Ei ollut isänikään erityisen suosittu, mutta hän tuli kuitenkin toimeen paikkakunnan väestön kanssa, kun heidän harrastuksensa olivat osittain samat. Isäni näet oli innokas maanviljelijä.