— Te siis tulette noutamaan minua hänen luokseen?
— Niin, sanoi nimismies keventynein mielin, kun näki kaiken käyvän näin yksinkertaisesti.
— Eikö tarkoituksenne oikeastaan ole vangita ratsumestari? kysyi Krag.
Nimismies hypisteli hämillään virkalakkiansa.
— Tuota… ainakin täytyy hänen nyt lähteä mukaan, sanoi hän, — minulla on semmoinen määräys.
Ratsumestari nouti päällystakkinsa.
— Suo anteeksi, sanoi hän, mutta minun on nyt vaikea pyytää sinua päivälliselle. Saamme odottaa kunnes palaamme.
— Ei hätää. Tehkäämme ensin asiat selviksi tuomarin kanssa.
Molemmat herrat läksivät nimismiehen matkaan. Tiellä oli joukko uteliaita töllistelemässä. Salapoliisi pani merkille, että Rye sai pelkkiä vihaisia katseita. Hän kulki ripein askelin, takinkaulus pystyssä. Kragin täytyi ihailla hänen kylmäverisyyttään. Hänen ulkonäöstään ei voinut huomata, että hänen mielensä oli järkytetty. Kasvot olivat ehkä tavallista kalpeammat, silmät tavallista kirkkaammat. Muuten ei näkynyt mitään erikoista.
Nimismies vei herrat muutamaan suureen taloon. Kyytimiehensä kuvauksesta Asbjörn Krag tunsi sen everstin kartanoksi.