Puheenjohtaja lysähti kokoon, kun luki nimen.
— Tekö se olette! sanoi hän. — No siinä tapauksessa teille on yhtä paljon kuin minullekin etua siitä, että asia saadaan selväksi.
— Niin, ja kuin Ivar Ryelle, lisäsi Krag.
— Kuten tahdotte. Tunnetteko asiaa tarkemmin?
— Toistaiseksi en kai paremmin kuin tekään, herra puheenjohtaja, mutta jos sallitte, pyytäisin sanoa sanasen.
— Olkaa hyvä. Jos olisin tuntenut teidät, en olisi keskeyttänyt.
— Kiitos, vastasi Krag kumartaen. — Sitä minä vain tahdoin sanoa, että minusta tuntuu, kuin tässä suotta tuhlattaisiin aikaa.
Tuomarin kasvot punehtuivat.
— Mitä se merkitsee? Pyydän päästä nuhteista.
— Tarkoitukseni ei ensinkään ole nuhdella, sanoi Krag, vaan ainoastaan huomauttaa asianlaidasta. Minusta tuntuu todellakin siltä, kuin kuulustelu olisi ajan hukkaamista. Tehän uskotte, että tässä on tapahtunut rikos?