— Ulkonaiset seikat todistavat näennäisesti ratsumestaria vastaan, sanoi tuomari. — Heti kun sain kuulla tuon rakkaustarinan, iski mieleeni ajatus, että ainoa, jossa arvoituksen selitys piili, oli Ivar Rye. Kukaan muu se ei voinut olla.
— Ja kuitenkin täytyy täällä olla olemassa joku neljäs, sanoi Krag.
— Neljäs? kysyi tuomari kummastellen.
— Näytelmässä on tähän asti esiintynyt kolme henkilöä, selitti salapoliisi, — vanha eversti, ratsumestari ja everstin tytär, Dagny. Ja lisäksi tulee neljäs, se, jota me etsimme. Teitte virheen siinä, että heti katsoitte asiaa yhdeltä ainoalta puolelta. Siitä johtui vain, että heti törmäsitte päinvastaisia tosiasioita vasten. Kun aletaan tuollaista asiaa tutkia, ei koskaan pidä lähteä yhdestä edellytyksestä. Myönnän kyllä, että on vaikea pitää itseään tarpeellisen matkan päässä. Vielä emme ole täysin varmat siitäkään, onko everstiä vastaan tehty murhayritys vai onko kysymyksessä tapaturma.
— Tapaturma on aivan mahdoton, sanoi tuomari vakuutettuna. — Eversti löydettiin pehmeältä nurmelta. Lähitienoilla ei ollut ainuttakaan kiveä, johon hän olisi voinut lyödä päänsä.
Asbjörn Krag ei vastannut mitään.
Käveltyään muutamia minuutteja he saapuivat perille, pienelle metsäniitylle. Sen halki vievä tie oli jotenkin niljakka, ja laihassa savimaassa oli ruohonkasvu huono. Niityn laidassa kasvoi muutamia matalarunkoisia puita.
Tuomari vei Asbjörn Kragin onnettomuuspaikalle ja sanoi:
— Tässä hän makasi suullaan.
— Ja haava takaraivossa? kysyi Krag.