— Mene nyt vain.
Ratsumestari läksi ja katosi puiden sekaan, ja nimismies katsoi pitkään hänen jälkeensä nälkäisin silmin, ikäänkuin saalis olisi luistamaisillaan hänen käsistään.
Läsnäolijat kerääntyivät nyt salapoliisin ympärille, ja kysymyksiä alkoi sadella, etenkin koulunopettajan suusta. Mutta Asbjörn Krag vastaili niukasti. Hän veti tuomarin syrjään ja sanoi hänelle:
— Saatte olla ihan huoletta; asia näyttää tällä hetkellä arvoitukselta, paljon suuremmalta arvoitukselta kuin nyt aavistattekaan, mutta se on selvitettävissä. Antakaahan paperi minulle.
— Mikä paperi?
— Kirje, jonka eversti sai juuri ennen lähtöään.
Tuomari ojensi empien hänelle tärkeän paperin, ja Asbjörn Krag otti sen tyynesti ja pani muistikirjansa väliin.
— Se kuuluu jutun asiakirjoihin, muistutti tuomari hieman levottomana.
Mutta Krag rauhoitti hänet.
— Minä voin milloin tahansa saada sähköteitse haltuuni koko tutkinnan. Se on vain muotoseikka, olkaa siis levollinen. Mutta mitä nuo tuolla puuhaavat?
Tuomari kääntyi katsomaan. Molemmat puotipojat ja koulunopettaja tutkivat innokkaasti maata samalla tavalla kuin Asbjörn Krag oli tehnyt. Opettaja varsinkin oli toimessaan.