— Löydättekö mitä? kysyi salapoliisi hymyillen ja meni heidän luoksensa.
Puotipojat pudistivat päätänsä. Opettaja oli vaiti.
— Niin, tuollaista saa aina nähdä, sanoi tuomari kokeneen tavoin. — Niin pian kuin asiassa on vähänkin salaperäistä, luulee jokainen pystyvänsä ratkaisemaan arvoituksen. Ja on aivan merkillistä, mitä selityksiä tuollaiset ihmiset voivat keksiä.
Koulunopettaja kuuli tuomarin sanat ja koetti huomaamatta vetäytyä pois.
Asbjörn Krag katsoi häntä pitkään. Yhtäkkiä vilahti kuin varjo salapoliisin kasvojen yli ja hänen syvät, kirkkaat silmänsä tuikahtivat ilmaisten yllätystä.
— Mikä tuo mies on nimeltään? kysyi hän osoittaen päällään koulunopettajaa, joka juuri katosi puiden sekaan.
— Hänen nimensä on Boman, vastasi tuomari. — Hän on oleskellut täällä viikkokauden ja asuu kauppiaan luona.
— Kuka on kauppias?
Tuomari osoitti erästä väkijoukossa seisovaa miestä, ja Asbjörn Krag loi häneen katseen, joka tuntui pureutuvan kiinni.
Sitten salapoliisi löi nuorta tuomaria tuttavallisesti olalle ja sanoi: