— Katsokaamme kuitenkin asioita kylmäverisesti. Voidaanhan pitää täysin todettuna, että isänne päälle hyökättiin kello neljä. Juuri siihen aikaan Ivar Rye oli poissa kotoaan. Ellei hän voi todistaa olleensa muualla, on hän tuomittu, sillä hän on tunnustanut kirjoittaneensa isällenne kirjeen saadakseen hänet ulos. Tiedättekö siitä kirjeestä mitään?
— Olen kuullut puhuttavan siitä.
— Oliko se tämä? kysyi Krag ojentaen hänelle kirjeen, jonka tuomari oli esittänyt oikeudelle.
Dagny vilkaisi paperiin ja lysähti kokoon kauhusta. Asbjörn Krag katseli häntä tarkoin. Hänen kasvoillaan vilahti mielihyvän ilme.
— Se ei ole ratsumestarin käsialaa, sanoi Dagny.
Kirje vapisi hänen kädessään.
— Tunnetteko käsialan?
— En.
Dagnyn vastaus oli kova ja jyrkkä. Hän vetäytyi kauemmaksi sohvankulmaan. Asbjörn Krag löi näppiänsä. Yhtäkkiä hän nousi.
— Hyvä, sanoi hän, ette siis tahdo uskoa minulle asiaanne?