— Sen olet jo sanonut.
— Maa paikan ympärillä osoittaa selvästi, että ratsastaja on ajanut everstiä takaa. Itse olet kertonut, ettei näillä seuduin ole monta, jotka ratsastavat.
— Mikäli tiedän ei muita kuin eversti ja minä sekä Dagny.
— Se jo on sangen epäilyttävää. Mutta on vielä epäilyttävämpää: everstin vainooja on ratsastanut hevosella, jonka vasemman etujalan kenkä on rikki.
Ratsumestari peitti kasvonsa käsillään.
— Kun sinä tätä kaikkea kerrot, sanoi hän, täytynee asian olla niin.
Mutta minä en voi sitä käsittää. Se on täydellinen arvoitus. Ratsastin
Dagnyn luota suoraan kotiini.
— Ja kun tätä seikkaa verrataan edellisiin, jatkoi Krag, ja koko sinun esiintymiseesi, teidän välienne äkilliseen purkaantumiseen, everstille kirjoittamaasi kirjeeseen y.m., on todistusketju itse asiassa valmis. Niin, ystäväni, jos eversti nyt on kuollut, niin sinä olet murhaaja.
Ratsumestari syöksähti häntä kohden kasvot tuhkanharmaina. Mutta
Asbjörn Krag, joka oli aivan levollinen, pysäytti hänet.
— Tarkoitan juridisesti, sanoi hän. — Juridisesti sinä olet murhaaja, et moraalisesti. Olen vakuutettu, ettet sinä ole sitä tehnyt, vaan että olet täysin viaton, vaikka epäilysten kietoma, kun sarja kummallisia, arvoituksellisia seikkoja todistaa sinua vastaan. Tehtäväni käy vaikeaksi, eikä ole suinkaan sanottu, että voin ensi kuulustelussa estää sinua joutumasta vangituksi.
— Kunpa vain voisin ymmärtää, sanoi ratsumestari, kuka sen on tehnyt. Eversti Holgerillahan oli pelkkiä ystäviä tällä paikkakunnalla. Ja sellaisen teon täytyy olla verivihollisen työtä.