Se oli Dagny.
Krag tervehti. Dagny nyökkäsi.
Hän aikoi mennä ohi, mutta näytti epäröivän.
Asbjörn Kragin tuli häntä sääli. Hän näytti niin surulliselta ja oli hyvin kalpea.
— Onpa kummallista, että osuimme taas yhteen, sanoi Krag.
— Se ei ollut tarkoitukseni. Luulin teidän olevan hänen luonaan — ratsumestari Ryen luona.
— Tulen juuri sieltä. Saanko kysyä, mistä te tulette?
— Olen ollut hiukan kävelemässä. Asbjörn Krag katseli häntä tutkivasti.
— Pidättekö todellakin kävelystä tällaiseen aikaan? Sanon "tällaiseen aikaan", koska voitte nykyään niin suuressa määrässä joutua kiusallisen huomion esineeksi.
— En. Ei se mitään huvia olekaan.