— Nyt on kenkä kunnossa.
Ja viitaten metsän laitaan, missä piehtaroi muutamia hevosia, hän jatkoi:
— Tuo tuolla on "Eeva". Nyt se on saanut uuden kengän. Mutta jopa oli hittoa, että herra sen tiesi.
— Minä tiedän enemmän kuin monet aavistavat, sanoi salapoliisi nyökäten molemmille miehille ja lähti kävelemään tietä pitkin. Hän asteli hitaasti ja hyräillen, niin kauan kuin ratsumestari ja pehtori saattoivat nähdä hänet seisoessaan pihalla varjostaen kädellä silmiänsä. Mutta päästyään heidän näkyvistään hän lisäsi heti vauhtia.
Hän oli taas poikennut Holteen johtavalle tielle ja kulki sinnepäin, missä rikos oli tapahtunut.
Alkoi hämärtää. Puut hautautuivat mahtaviin, tummiin varjoihin.
Kun hän oli saapunut niin lähelle, että saattoi eroittaa niityn, näytti hänestä, kuin jokin elävä olento — kookas mies — olisi seisonut kumartuneena sen paikan yli, mistä eversti oli löydetty.
Mutta kun hän tuli lähemmäksi, katosi haamu.
Yhtäkkiä hän seisahtui tien mutkassa.
Joku nainen tuli häntä vastaan.