Ratsumestari pudisti päätänsä.
— Minä arvelen, sanoi hän, että useimmilla täkäläisillä ihmisillä on paha mielessä minua vastaan. Mutta en voi mainita ketään erityisesti. Minähän en tunne ketään.
— Mutta jos minä nyt mainitsen erään nimen?
— Sano pois!
— Asianajaja Boman?
— Asianajaja Boman!
Ratsumestari pudisti taas päätänsä. Nimi ei näyttänyt herättävän hänessä mitään mielenkiintoa.
— Tarkoitatko häntä, joka on asunut jonkun aikaa kauppiaan luona, häntä, joka on näöltään kuin koulunopettaja?
— Häntä juuri.
— Hän on kai täällä metsiä ostelemassa. Luullakseni hän keinottelee jonkun kristianialaisen yhtiön asiamiehenä. Muuta en miehestä tiedä. Mutta huomasin tänään tutkinnassa, että hän osoitti silmäänpistävää asianharrastusta. Hän nuuski maata kuin koira. Mutta, hyvä ystävä, minä olen lakannut ihmettelemästä syrjäisten henkilöiden uteliaisuutta ja ilkeyttä.