— En ole nukkunut pariin vuorokauteen.
Asbjörn Krag istui hänen viereensä, ja hänen äänensä sai hellän soinnun.
— Ystävä parka!
Ratsumestari puristi huulensa yhteen.
— En ole koskaan vedonnut sääliväisyyteen, sanoi hän hiljaa, enkä tee sitä nytkään.
Asbjörn Krag istui hetken ääneti. Sitten hän sanoi:
— Huomenna on kuulustelu. Katson todennäköiseksi, että oikeus määrää sinut vangittavaksi. Sinä näyt ottavan asian tyynesti.
— Tapahtukoon mitä hyvänsä, vastasi ratsumestari järkähtämättömän levollisesti, — minä en kadota tasapainoani.
Asbjörn Krag jatkoi:
— Palaan yhä uudelleen kysymykseen, jonka olen jo monta kertaa esittänyt: etkö voi sanoa, onko täällä ketään, jolla on paha mielessä sinua vastaan?