Tuomari kävi uteliaaksi. Hän tuli heidän luokseen.
— Asianajaja Boman asuu teillä, eikö niin?
— Asuu kyllä, ja asuu muuten aina, kun käy täälläpäin.
— Mutta eikö ole kummallista, ettette ole nähnyt häntä sitten eilisen?
— Oo, hänellä on niin paljon juoksuja, metsänmyyjiä ja sen semmoista. On mahdollista, että hän on ollut jonkun luona, jolta ostaa metsiä, ja jäänyt sinne yöksi.
— Puhuiko hän lähtiessään mistään sellaisesta?
— Ei puhunut.
— Milloin hän lähti?
— Puoli kahdeksan tienoissa eilen illalla.
Asbjörn Krag laski: kello kahdeksalta hän oli itse tavannut asianajajan, joka ei silloin näyttänyt olevan ensinkään lähtöhankkeissa. Ja sitäpaitsi hän oli kirjoittanut tuomarille kirjeen ja luvannut tulla täsmälleen kello yhdeksän antamaan tärkeän todistuksensa, toisin sanoen esittämään mitä seikkoja oli saanut kootuksi ratsumestaria vastaan.