— Ei. Minulla ei ollut mitään hänelle sanottavaa.
— Sitten oli ehkä aikomuksenne… hm… pistäytyä talossa… hm… hänen poissaollessaan… saada tie selväksi?
— Ei sekään ollut aikomukseni.
— Mutta teillä oli siis kuitenkin joku aikomus?
— Oli.
— Tarkoittiko se jotenkuten everstin vahingoittamista?
— Ei suinkaan. Minä pidän hänestä paljon.
— Huolimatta siitä, mitä viime aikoina on tapahtunut välillänne?
— Toistan vielä, että pidän hänestä. Yhtä paljon kuin ennenkin. Ehkä enemmänkin nyt, kun onnettomuus on kohdannut häntä.
— Mutta ette siis millään ehdolla aio selittää, mistä syystä kirjoititte?