— Tässä on kirje, sanoi hän, ja se kuuluu näin:
"Se mies, jota Te aina ajattelette, haluaa puhutella Teitä kello puoli neljä, sovitulla paikalla, ja toivoo, että tyydyttävä ratkaisu on mahdollinen. Koska ei ole suotavaa, että minä näyttäydyn talossanne, ei minulla ole muuta keinoa saada aikaan keskustelua Teidän kanssanne."
— Tätä kirjettä, jatkoi puheenjohtaja, pidimme sekä minä että muut ratsumestarin kirjoittamana, syystä että asiat, joihin siinä viitataan, näyttivät olevan yhtäpitävät kaikille tuttujen tosiseikkojen kanssa. Ensimäisessä kuulustelussa minä kysyinkin ratsumestari Ryeltä, oliko hän kirjoittanut sellaisen kirjeen. Ja sen hän kohta myönsi. Kun kysyin häneltä, mikä kirjeen tarkoituksena oli ollut, sain vastaukseksi, ettei hän eräistä syistä voinut sitä ilmaista. Minä pidin tätä verukkeena, joka vain vahvisti epäluuloani. Mutta pyydän teitä kiinnittämään huomionne siihen seikkaan, ettei ratsumestari silloin vielä ollut nähnyt kirjettä, joka nyt on tässä kädessäni. Kun se hänelle näytettiin, ilmoitti hän jyrkästi, ettei ollut kirjoittanut tätä kirjettä, mutta kyllä toisen samantapaisen. Minulle selvisi silloin, ettei ratsumestari mitenkään voinut seisoa tässä väittämässä, ettei ollut kirjoittanut kirjettä, jos hän todella oli sen tehnyt, koska hän kerran tunnusti tosiasian: että oli kirjoittanut everstille houkutellakseen hänet määrättynä aikana kotoa pois. Sitä kirjettä, jonka ratsumestari väittää kirjoittaneensa, ei löydetä. Minä kysyn nyt teiltä, ratsumestari Rye, pysyttekö täydellisesti viime kuulustelussa antamassanne selityksessä.
Rye astui esiin.
— Pysyn.
— Te tunnustatte kirjoittaneenne everstille kirjeen houkutellaksenne hänet kotoaan puoli neljän tienoissa?
— Niin.
— Miksi tahdoitte sitä?
— En voi vastata siihen kysymykseen.
— Oliko aikomuksenne todellakin tavata eversti?