[33] Se on, eroittaa sinut omasta hyvyydestäsi, vanhurskautesi, hartautesi ja pyhyytesi suuresta mielikuvituksesta ja luulosta, jonka nojalla sinä salaisesti niin suuresti ylpeilet.

[34] Helvetti-sanalla tässä ei ymmärretä sitä ijankaikkista vaivan sijaa, josta ei yhtään lunastusta löydy, vaan suurinta sieluntuskaa ja peljätystä, joka usein Jumalan viisaasta neuvosta ja pyhästä sallimuksesta voi kohdata uskovaisia sangen terveellisten tarkoituksien vuoksi. Siten Jumala joko tahtoo viedä uskovaista likemmin itseänsä tuntemaan, tahi poistaa hänestä jonkun salaisen hyvän ajatuksen omasta mahdollisuudestansa, kelvollisuudestansa ja salaisesta niihin luottamisestansa; tahi tahtoo Jumala näyttää hänelle ja irroittaa hänet jostakin salatusta paulasta, joka on sydämmen pohjassa ollut viritettynä, vaan on aikaa voittain tullut hyvien liikutusten, hartaiden harjoitusten ja omien parannusyritysten peittämäksi; tahi muutamien erhetysten tähden niin ankarasti kurittaa häntä; että hän sitten, niinkuin ruumistansa polttanut lapsi tekee, paremmin karttaisi tulta; tahi sen kautta tehdä häntä kykeneväksi välttämään jotakin uutta saatanan ansaa, ja estää häntä siihen lankeamasta. Senkaltaisessa merkityksessä käytetään helvetti-sanaa Pyhässä Raamatussa (l Sam. 2: 6; Ps. 71: 20; Ps. 116: 3, 4; Jes. 38: 10, 15; 2 Kor. 12: 7).

[35] Nimittäin ei muulla tavalla paljastettuina köyhinä syntisinä (Ilm. k. 5: 9, 10; 7: 14).

[36] Tämän todistavat nämät Raamatun lauseet: Joh. 3: 16; Room. 5: 20; 1 Tim. 1: 14, 15, 16.

[37] Nimittäin elävän toivosi, johon me Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen kautta kutsutut olemme (Gal. 5: 5; Hebr. 7: 19; 1 Piet. 1: 3, 21).

[38] Sillä tavalla, että sinä joutuisit epäilykseen ja antaisit saatanan viedä voiton asiastasi. Tosin pitää sinun kokonansa antautua Jumalan edessä ijankaikkiseen kadotukseen ja tuomioon syypääksi (Room. 3: 4, 10, 19; 1 Kor. 11: 31, 32); mutta sitä vastaan et suinkaan saa ryöstää Kristukselta Hänen kunniaansa, ikäänkuin Hän olisi sinun hyvin ansaittua ijankaikkista kuolemantuskaasi ja tuomiotasi ollut kärsimättä (Jes. 53: 8); tahi sinullekin ijankaikkista lunastusta löytämättä (Hebr. 9: 12). Älä sellaista tuomiota itsestäsi suinkaan langeta (1 Joh. 3: 19, 20).

[39] Tämän todistaa myös Jer. 28: 21.

[40] Mitä kirjantekijä tässä sanoo, on ymmärrettävä Jumalan aikomuksen ja viisauden mukaan, joka tahtoo, että Jesuksen verta, se on: koko Hänen sovintoansa kaikkiin merkillisiin tapauksiin nähden, nimittäin Hänen pyhään syntymäänsä ja alhaiseen vaellukseensa maan päällä, Hänen suureen sieluntuskaansa, rukoukseensa ja kyyneleihinsä, Hänen veriseen hikeensä, naarmuihinsa ja haavoihinsa ynnä moniin Hänen kärsimiinsä häväistyksiin, mitä pilkallisimpaan kuolemaansa, hautaamiseensa, voittorikkaaseen ylösnousemiseen ja, taivaaseen astumiseen ja, Isänsä oikealla kädellä istumiseensa ja Hänen meidän edestämme rukoilemiseensa nähden, että kaikkea tätä niin nautittaisiin, että kaikki ihmiset joka paikassa ja kaikissa elämänsä tapauksissa viimeiseen hengenvetoon asti uskoisivat Kristuksen sovintotyön kautta täydellisesti tulleensa vapahdetuiksi ja pyhitetyiksi; mitä kirjantekijä tässä sanoo, on näin ymmärrettävä, Jumalan aikomuksen ja viisauden, eikä suinkaan ihmisten huolimattomuuden mukaan, tätä kallista tavaraa vastaanottamaan ja pelastukseksensa, vahvistukseksensa, elämäksensä ja autuudeksensa hyväksensä käyttämään. Sillä se on ja pysyy, Jumala paratkoon, ylen totena, ettei osa ihmisistä nautitse mitään Kristuksen sovinnosta, ehkä he ovat täydellisesti lunastetut; muutamat taas antavat työläästi taivuttaa itseänsä nautitsemaan siitä niin paljon kuin heille on suotu ja lahjoitettu, se on: he eivät tahdo ottaa itsellensä täyttä lohdutusta, eikä heillä siis ole tarpeellista väkevyyttä, Jumalaa peläten, pyhyyttä täyttämään; toisin sanoen: he antavat Jesuksen kalliin veren turhaan ja tyhjään vuotaa. Siitä näkyy, kuinka väärä heidän nöyryytensä on, kun he eivät rohkene niin viheliäisinä ja vaivaisina kuin ovat, ottaa niin paljon itsellensä armonlahjasta, kuin heille on ansaittu ja nyt totisesti tarjotaan. He ikäänkuin tahtovat ylpeässä epäilyksessänsä eli uskottomuudessansa sanoa: Jumalalla ei ole niin hyvää tahtoa, että Hän suopi minulle niin täyttä armon-mittaa, eikä Kristuksen verellä niin suurta voimaa, että se taitaisi niin täydellisesti parantaa syntihaavani, eli niin perin juurin omastatunnostani poisottaa kaiken niiden veripahkain tuottaman kivun, jotka nyt vaivaavat minun sieluani ja tekevät minun hitaaksi kerran ilolla juoksemaan elämän tietä, jota minun pitää vaeltaa lepoon, että minä Hänen tykönänsä asuisin.

[41] Kirjantekijä ei tässä suinkaan tarkoita mitään tavatonta Kristuksen ilmestymistä, jota haaveksijain ja kväkarein on tapana hakea, vaan sitä ilmestymistä, joka tapahtuu Jumalan Pyhän sanan kautta, kun me, sitä ahkerasti tutkimalla ja alituisesti ikävöimällä ja rukoilemalla päästäksemme Jumalan tykö, siitä saamme eläväksi ja autuaaksi tekevän tiedon ja tunnon Kristuksesta, se on: me tulemme Jumalan sanan kautta yhä varmempaan ja varmempaan valkeuteen Kristuksen armon täydellisyydestä, eli toisin sanoen: saamme laveamman tiedon, voimallisemman vakuutuksen ja siihen liittyneen elävän koettelemuksen ja tunnon Kristuksen ylenpalttisesta rakkaudesta meitä vaivaisia syntisiä kohtaan, joten autuuden huoneen-hallitus ja järjestys meille silloin ilmoitetaan, ensiksi kointähtenä, sitten Jesuksen kirkkauden kasvoista kirkkaasti loistavana päivänä (2 Kor. 3: 18); jota valistuksen armoa täällä vakavaisuudessa ei kuitenkaan ole muuksi luettava, kuin aamuruskoksi sen ihanan puolipäivän suhteen, joka samasta Jesuksen ja Jumalan, sen Pyhän Kolmeyhteyden kirkkaudesta uskovaisille autuaallisessa ijankaikkisuudessa koittava on (1 Kor. 13: 12; 1 Joh. 3: 1, 2).

[42] Ei kukaan taida estää aurinkoa maanpiirille nousemasta ja valaisemasta kaikkea, mitä sen säteet kohtaavat, vaikka tosin voidaan sulkea silmät niin, ettei sen oikeaa kirkkautta ja valoa nähdä. Samoin ei myöskään voida Kristuksen opin saarnaamista estää maailmassa, eikä voida estää Kristuksen opin autuaallista vaikutusta tuottamasta niissä, jotka eivät itse seiso sitä vastaan ja paaduta itseänsä. Ja, mikä vielä ihmeellisempää on, monta kertaa tunkeutuu tämä valkeus kaikkein suruttomimpienkin sydämmiin vastoin heidän tuntoansa ja haluansa, ehkä sen valaisema voima ja suloinen vaikutus sitten tulee heidän ehdollisten syntiensä kautta tukahutetuksi.