[43] Tämä neuvo ei kehoita ketään syntiä tekemään, vaan Kirjantekijä muistuttaa meitä, että paraskin työ, minkä me voimme tehdä, on niin heikkouksien tahraamana ja vajavaisuuksien sekoittamana, että meillä on kyllin syytä pitää syntinä ja häpeänä kaikkea, joka on meidän omaamme, eikä Jumalan armotyötä meissä. Sangen merkilliset ovat tohtori Chemnits'in sanat tästä asiasta, kun hän, tutkiessaan Tridentin kokouksen päätöstä vanhurskaaksi tekemisestä, näin kirjoittaa Wapahtajan (Joh. 3: 18) sanain johdosta:
Uskovaisten vanhurskaaksi tekeminen autuutta ja ijankaikkista elämää varten on siinä, ettei heitä tuomita heidän töistänsä, vaan että he Kristuksen tähden päästetään kadotuksen tuomiosta ja korjataan ijankaikkiseen elämään. Näin sanoo Kristus pyhitetyistä ja uudestasyntyneistä Apostoleille: "Kun te tehneet olette kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, niin sanokaa: me olemme kelvottomat palvelijat". Ei hän tahdo, että hän näin piti sanoa ainoastaan niistä töistä, joita he ennen kutsumustansa vielä sangen heikkoina ollessansa olivat tehneet; vaan sanoo Hän: "vaikka te Pyhän Hengen avulla olette niin pitkälle päässeet, että olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, niin sanokaat kuitenkin: 'me olemme kelvottomat palvelijat." Mutta kelvottomista palvelijoista langetetaan, kun Jumala käy tuomiolle heidän kanssansa, että he töistänsä tuomittaisiin, tämä tuomio (Math. 35: 30): Heittäkäät se kelvoton palvelija ulkonaiseen pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Molemmissa paikoissa (Math. 25: 30 ja Luuk. 17: 10) löytyvät sanat: "kelvoton palvelija".
[44] Tosin pitää antaa Lain olla Lakina ja Evankeliumin Evankeliumina, eikä suinkaan sekoittaa toista toiseen, vaan käyttää molempia järjestyksessä ja tarkoitetuksensa mukaisesti; ei kuitenkaan pidä samalla haavaa käyttää Lakia ja Evankeliumia, vaan harjoittaa niitä yhdessä, vaikka kumpaakin erikseen, johon Kirjantekijä itse jo ennemmin 23 § aina loppuun asti oikein neuvoo.
[45] Kirjantekijä teroittaa teroittamistaan vieläkin Kristusta uskomme ainoaksi silmämääräksi, sillä uskolla ei ole tässä Kristuksen kanssa tekemistä muuna, kuin sinä, joka on vaivaisen ja armoa isoovaisen syntisen Autuuden Ruhtinas ja Takausmies, eikä suinkaan mikään Mooses. Katso ennemmin tässä asiassa Luther-vainajan kirjoittamassa Uuden Testamentin alkupuheessa.
[46] Ah! Wallan suoraan hylkää koeteltu kirjantekijämme tässä kaiken sen rohkeuden, jonka ihmiset siinä osottavat, että he hartaudetta ja tarvetta tuntematta veisaamalla ja rukoilemalla tahtovat lähestyä Jumalaa ja Jumalalta armoa anomatta valmistavat itseänsä siihen. Tämä kirjantekijän opetus ei suinkaan sodi sitä vastaan, mitä David sanoo (Ps. 5: 4), vaan pikemmin sopii se hänen pyhän halunsa ja ajatuksensa kanssa yhteen (Ps. 51: 17, 18; vertaa 1 Moos 18: 27, 32; Jer. 10: 23; Room. 8: 20).
[47] Nimittäin siinä tilassa, josta kirjantekijä edellisessä §:ssä oli puhunut.
[48] vertaa Math. 17: 5, jossa sanat ovat näin ymmärrettävät: "Minä olen ajatellut ja ajattelen hyvin, eli autuaallisesti", nimittäin teistä (Jer. 29: 11).
[49] Nimittäin omassa luulossansa (Math. 9: 10-13; Luuk. 7: 24).
[50] Kylmäkiskoiseksi, nurjaksi ja huolettomaksi heidän autuutensa tilasta täällä ajassa ja ijankaikkisuudessa.
[51] Ps. 110: 7; Math. 26: 39, 42; Gal. 3: 13, 14.