[60] Se on, että sulasta armosta tulla sinuun tarttuneista ja vielä haisevista syntihaavoistasi paratuksi.
[61] Tästä on meillä monta merkillistä muistutusta vanhassa suomalaisessa virsikirjassa N:o 17, 20, 147, 151, 158, 282 v. 6, 8, 11; 295 j.n.e.
[62] Tämän todistavat seuraavat Raamatunlauseet: Ps. 131: 2; Sananl. 4: 23; Math. 22: 12, 13; Ap. T. 8: 13, 21, 22, 23; 1 Kor. 10: 3, 4, 5; 11: 29; 2 Thess. 2: 10, 11; Hebr. 12: 12, 15.
[63] Pois se, että meidän olisi pelkääminen hyvää tehdä, Gal. 6: 9, 10, vaan tässä sanoo kirjantekijä olevan vaarallista, että me liian paljon hyvistä töistä tiedämme, ja ettemme voi huomata sitä suurta heikkoutta, joka niistä seuraa; jonka tähden meillä on kyllin syytä suuresti hävetä Jumalan edessä, kun sellaisia pöyhkeitä ajatuksia sydämmistämme nousee.
[64] Kirjantekijä ei näillä Kristuksen rakkauden osoituksilla suinkaan tarkoita minkäänlaisia tavattomia ilmoituksia ja mielenvaikutuksia, joita haaveksijat ja villihenget tavottavat, vaan niitä armonvaikutuksia, joita Jesus ilmoitetun sanansa kautta ihmisten sydämmissä totisesti vielä tänäkin päivänä vaikuttaa, kun he Hänen sanaansa oikeassa järjestyksessä harjoittavat, sen yksinkertaisesti vastaanottavat, siihen suostuvat, sitä uskovat ja tottelevat; sillä "Herra vaatii yksinkertaista kansaa, joka ei tiedä millään ulkonaisella koreudella kaunistella sitä, jota se Jumalan sanasta kuulee", näin sanoo kirkkoisä Ambrosius; katso myös Gal. 1: 16. Toisin sanoen ymmärretään tässä Raamatun kanssa yhtäpitävää Jesuksen syntisiä kohtaan rakkaan, leppiän ja armeliaan sydämmen tuntemista ja koettelemista, jonka rakkauden työn ja olennon voiman ja totuuden Pyhä Henki Sanan ja Sakramenttien kautta antaa kääntymisen ja pyhityksen tiellä vaeltavan ihmisen joka päivä yhä selvemmin tuntea. Ah! kuinkahan monta sellaista esimerkkiä olisikaan meillä vielä tänäkin päivänä, jos mekin, samoin kuin vanhat kirkkoisämme ovat tehneet, jättäessään jälkeensä isien elämäkertomuksia, tahtoisimme, kukin puolestamme työskennellen, edistää tällaisten kertomusten täydellisiä kokoelmia. Mikä lisäys ja voima niistä karttuisikaan Jumalan kaitselmuksen Historiaan, jota kuitenkin meidän aikoinamme paljon puuttuu; ei uskovainen ole kuitenkaan Davidin tapaan entistä aikaa ajattelematta, eikä muille kertomatta niitä ihmeitä, joita Jumala hänelle ja pyhillensä on tehnyt (Ps. 77: 6, 12; 116: 15; 143: 2). Jokainen sielu, jolle se armo ja autuus tapahtuu, että Isä ilmoittaa Poikansa hänen sydämmessänsä, ymmärtää kaiken tämän hyvin, vaan muille on se salaisuus, sillä ei kukaan muu tiedä eli ymmärrä tätä, vaikkapa sitä tuhannenkin kertaa selitettäisiin (Joh. 14: 21, 22, 23; Gal. 1: 16).
[65] Uskovaiset Jumalan lapset ja pyhät eivät taida koskaan tulla niin mielettömiksi, että tahtoisivat ketään ihmistä, vieläpä vähemmin uskossa heikompia, jalkainsa alle polkea; katso edellisen §:län 3:tta kohtaa. Päinvastoin luulee jokainen sielu, joka oman syntyperäisen suuren turmeluksensa oikein tuntee, ansaitsevansa tulla muiden pyhien kengän nauhoina pidetyksi. (Ps. 84: 11; Math. 15: 27; Luuk. 3: 16).
[66] Tätä voidaan sanoa heikkouden synneistäkin, sillä jollei niitä kohta anteeksi anota, tulevat nämät ehdottomat synnit ehdolliseksi pahaksi, (Ps. 19: 13, 14).
[67] Joka ainoastaan suulla tunnustaa Evankeliumin jumalallista totuutta, vaan ei tahdo sydämmessä koetella sen autuaallista vaikutusta (Joh. 5: 38-40).
[68] Sitä meille myös muistuttaa muutama kaunis värsy ruotsalaisesta virsikirjasta, joka suomeksi kuuluu näin:
Kosk' sielu sinult' etsitään,
Niin ilo kohta lisätään;
Turhuus myös pois suljetaan,
Rakkaus sydämmeen painetaan.