6 §. Ajattele, että suurimpia syntiä voidaan salata yhtä hyvin parasten töiden kuin suurimman omantunnon vaivan alla. Huolehdi siitä, että sinun synnin haavoittama sielusi tulisi Kristuksen veren kautta perin pohjin paratuksi[4] ja varo, ettet vielä parantumattomalle synninhaavallesi kasvata ainoastaan kettä, muutamia velvollisuuksia, nöyryyttä, sydämmen huojennusta ynnä muuta sellaista vaariinottamalla[5]. Jos sinä tahdot, vaikka millä, parantaa synnin haavoittamaa sieluasi, huolimatta Kristuksen verestä, niin et saa muuta aikaan kuin sen, että paisuma tulee yhä enemmän myrkytetyksi. Sinä tulet kohta huomaamaan, ettei synti sinussa tule ikänänsä kuoletetuksi, jos et sinä ole tuntenut Kristusta siinä kivussa, jossa hän ristin päällä sinun tähtesi on antanut verensä vuotaa kuolemaan asti. Totisesti, ei mikään muu pysty kuolettamaan syntiä, kuin ainoastaan Kristuksen vanhurskauden katseleminen[6].
7 §. Luonto[7] ei kykene valmistamaan mitään voidetta, joka olisi kelvollinen sielua parantamaan. Kaikki parantaminen, joka tapahtuu velvollisuuksia noudattamalla, eikä Kristuksen kautta, on mitä vaarallisin keino. Perin köyhä turmeltunut luonto ei voi kaikkine omine voiminensa, vaikka ne olisivat kuinkakin parannetuita, joka olisi kyllin hieno ja puhdas alastonta sielua peittämään. Tähän ei kelpaa mikään muu kuin Kristuksen täysin kelvollinen vanhurskaus.
8 §. Kaiken, mitä luonto on sommitellut kokoon, pitää hajota ennen kuin voidaan pukeutua Kristuksen vanhurskauteen. Kaikki luonnon kuteet löytää saatana, repii joka ainoan langan ja rätin rikki, ja asettaa siten sielun paljaana ja alastomana Herran syntivihan eteen[8].
Luonto ei kykene kaikilla omilla voimillansa saamaan edes ainoatakaan armon pisaraa aikaan, jolla se pystyisi syntiä kuolettamaan eli astumaan Kristuksen silmäin eteen.
9 §. Minä olen kristitty, sanot sinä. Tosin käyt sinä kirkossa, olet rukouksissa läsnä ja käyt Herran Ehtoollisella, mutta kaiken tämän ohessa saatat olla surkeassa tilassa. Ajattele kuitenkin, onko Kristus koskaan tähän päivään asti mielessäsi tullut kaikkea maailmassa löytyvää täydellisyyttä ja vanhurskautta ylenpalttisesti kalliimmaksi; onko kaikki maailman suuruus Hänen rakkautensa ja armonsa Majesteetillisen ylevyyden rinnalla tomuksi rauennut.
10 §. Jos sinä totisesti olet nähnyt Kristuksen,[9] niin et sinä Hänessä ole muuta havainnut kuin sulan armon, sulan vanhurskauden, joka on mitä äärettömin ja vuotaa loppumattomana kaiken synnin viheliäisyyden ylitse. Jos sinä sellaisena olet nähnyt Kristuksen, niin saatat jaloillasi tallata kaikkein ihmisten ja enkelitten vanhurskauden, kun se ajatus johtuisi mieleesi, että heidän vanhurskautensa kykenisi tekemään sinut Jumalalle kelvolliseksi[10].
Kun sinä olet tullut elävästi Kristuksen tuntemaan, niin et sinä silloin ilman Hänettä tahdo tehdä yhtään ainoata hyvää työtä, vaikkapa koko maailma sinulle annettaisiin [11].
Jos sinä kerran olet nähnyt Kristuksen, niin olet sinä huomannut Hänet vahvaksi kallioksi, joka on kaikkea omaa vanhurskauttasi, saatanaa ja syntiä korkeampi (Ps. 61: 3), ja tästä kalliosta, joka sinua alati seuraa (1 Kor. 10: 4), vuotaa lakkaamatta armon hunajaa ravinnoksesi.
Tutki itseäsi, oletko koskaan saanut Kristusta elävästi tuntea Isän ainokaisena Poikana, armoa ja totuutta täynnä (Joh. 1: 14, 16, 17). Älä lepää eniten kuin olet vakuutettu siitä, että olet tullut Kristuksen tykö, että seisot sillä ijankaikkisella kalliolla, että olet seurannut Hänen sielullesi antamaa kutsumustansa, ja että olet vanhurskaaksi tekemisen kautta tullut Hänen kanssansa yhdeksi (Joh. 17: 21-23).
11 §. Ihmiset voivat jalosti puhua uskosta niin kauan, kun he ovat terveinä, mutta harvat tuntevat kuitenkin oikein tämän asian. Kristus on Pyhän Raamatun salaisuus ja armo on Kristuksen salaisuus. Usko on ihmeellisin asia koko maailmassa; jos sinä panet siihen vähintäkään omaasi tärkeä-arvoisena, olet silloin pilannut kaiken. Kristus ei tahdo ensinkään sitä uskona pitää. Kun sinä uskot ja tulet Kristuksen tykö, täytyy sinun luopua omasta vanhurskaudestasi, etkä saa mitään muuta mukanasi tuoda, kuin syntisi. Tuo kuuluu kovalta; kuitenkin sanon vielä kerran: Sinun pitää hylkäämän kaiken pyhyytesi, pyhittämisesi [12], hyvät työsi, nöyryyttämisesi, etkä saa viedä myötäsi Hänen tykönsä mitään muuta kuin puutteesi ja viheliäisyytesi; muutoin ei Kristus sovi sinulle, etkä sinä Hänelle. Kristus on sellainen Lunastaja, jonka sivulle ei mitään muuta sovi, etkä sinä tässä saa pitää itseäsi muuna kuin kadotettuna syntisenä, muutoin ette te, Kristus ja sinä, ikänänsä sovi yhteen.