Rupea täydellisesti luottamaan Kristuksen hyväntahtoisuuteen, siten tulet sinä myöskin nöyräksi ja halulliseksi Häneen uskomaan ja Hänen rakkautensa vaatimuksia tottelemaan (Jer. 15: 16; Ps. 110: 3; Fil. 4: 6; Hebr. 10: 35, 36). Jos sinä huomaat, ettet taida uskoa, niin muista, että uskon vaikuttaminen sinussa on Kristuksen oma työ. Pyydä sitä Häneltä sydämmellisellä rukouksella; Hän on yksinänsä se, joka vaikuttaa sinussa sekä tahdon että toimituksen Hänen hyvän suosionsa jälkeen (Fil. 2: 13; vert. Kork. Weis. 1: 4; Hebr. 12: 2). Walita sinun epäuskoasi, joka tekee omassatunnossasi synnin velan väkevämmäksi kuin Kristuksen, Hänen ansiotansa halventamalla sekä Hänen vertansa epäpyhänä, halpana, huonona ja sinun sovittamiseksesi riittämättömänä pitämällä.
19 §. Sinä valitat ja päivittelet paljon itseäsi, mutta jos sinua syntiviheliäisyytesi pakottaa enemmän katselemaan Kristusta ja vähemmin itseäsi[31], niin on se peräti oikein; muutoin ovat sinun valitusvirtesi pelkkää ulkokultaisuutta.
Varsin viheliäinen ja surkea asia on hyvien töittesi, armontuntemistesi ja havaitsemiesi sydämmenhuojennusten katseleminen, koska sinun kuitenkin pitäisi katsella ainoastaan Jesusta[32]. Senkaltainen katseleminen tekee sinut ylpeäksi, mutta Jesuksen armon katseleminen yksinänsä, se nöyryyttää sinut, sillä armosta olette te vapahdetut uskon kautta, eikä se ole teistä; Jumalan lahja se on, kirjoittaa Paavali Ef. 2: 8.
20 §. Älä ole pelonalaisena missään kiusauksissasi ja vaivoissasi (Jaak. 1: 2). Näiden kuritusten tarkoituksena ei ole lyödä sinua kappaleiksi, vaan laskea sinut alas omasta korkeudestasi[33] ja nostaa sinut kalliolle Kristukselle.
Sinä voit tulla niin syvälle viedyksi, että sinä näet itsesi hoiperoivan helvetin partaalla, ja olet juuri tulemaisillasi sinne syöstyksi; et kuitenkaan voi tulla syvemmälle saatetuksi kuin helvetin kuiluun (kuinka monta pyhää onkaan sinne joutunut saatanan pahoin muokattaviksi!); mutta sielläkin täytyy sinun huutaa Herraa avuksesi ja katsella Hänen pyhää temppeliänsä (Joon. 2: 4, 5) [34].
Jerusalemin temppeliin ei saanut kukaan mennä sisälle puhdistamattomana ja sinne soveliaita uhria myötänsä tuomatta (Ap. T. 21: 26; Moos. 6: 2, 13, 18). Mutta nyt on Kristus meidän Temppelimme, meidän Uhrimme, meidän Alttarimme ja Ylimmäinen Pappimme, jota ei kukaan muu saa lähestyä kuin vaivainen syntinen, eikä millään muulla uhrilla kuin Hänen omalla kerran vuotaneella uhriverellänsä (Hebr. 7: 27; vertaa myös v. 24, 25, 26; 4: 15, 16; 10: 19-22).
21 §. Kuvaile mielessäsi kaikkien taivaan täydellisyyteen saatettuin sielujen esimerkkiä, kuinka he ovat saaneet armon[35]. Sinä mahdat ajatella! Oi! kuinka suureksi armon muistomerkiksi tulisin minä silloin! mutta minä vastaan: ajattele, kuinka sinäkin voit tulla niin monen tuhannen joukossa yhtä ihanaksi armon ihmetyöksi, kuin hekin. Eihän suurin syntinen koskaan ole ollut ylen suuri Kristuksen armolle[36].
Älä siis epäile, vaan aseta kaikki toivosi Jumalaasi ja vapahtajaasi,[37]. Kun synnin ja murheen pilvet ovat synkimmillänsä, niin katsele silloin Isän Jumalan armon ja rakkauden pystyttämää Patsasta, sillä sentähden on Hän taivaaseen korotettu, että kaikkien vaivaisten syntisten pitää aina vakaasti silmänsä sinne päin kääntämän. Jos saatana ja sinun omatuntosi sinua kuinka paljon tahansa soimaavat, niin älä sentähden ensinkään tuomitse itseäsi[38]; Kristuksen yksinänsä täytyy tässä saada pitää viimeinen sana. Hän on elävitten ja kuolleitten tuomari ja Hänen ainoan tulee julistaa se päätös, joka tekee sinun turmeltuneen asiasi hyväksi. Hänen verensä puhuu sulaa sovintoa ja kaikki on sovitettu (Kol. 1: 20). Sama veri on meidän puhdistuksemme (1 Joh. 1: 7), lunastushintamme ja lunastuksemme (Ap. T. 20: 28; 1 Piet. 1: 19), meidän puhtauteen pyhityksemme (Hebr. 9: 13, 14), vanhurskaaksi tekemisemme (Room. 5: 9) ja Jumalan lähelle pääsemisemme (Ef. 2: 13)[39]. Tästä verestä ei ole yhtäkään pisaraa hukkaan vuotanut[40]. Asetu ja kuule mitä Herra Jumala puhuu, että Hän rauhan lupaa kansallensa ja pyhillensä, etteivät he mihinkään hulluuteen joutuisi (Ps. 85: 9). Hän lupaa armon, laupeuden ja rauhan (2 Tim. 1: 2). Tämä on Isän ja Kristuksen sana.
22 §. Odota sydämmellisesti ikävöiden ja rukoillen Kristuksen ilmestymistä, niinkuin kointähteä. Hän on totisesti silloin esiin astuva, niinkuin kaunis aamurusko ja niinkuin sade, joka maan kastaa (Hos. 6: 3; 2 Piet. 1: 19)[41].
Yhtä vähän kuin aurinkoa voidaan estää nousemasta, yhtä vähän voidaan myös Kristusta, vanhurskauden aurinkoa, (Mal. 4: 2) estää valaisemasta ja kylmää sydäntäsi lämmittämästä [42]. Älä käännä yhtään silmänräpäystä katsettasi pois Kristuksesta. Älä ensiksi tässä tilassa katsele syntiäsi, vaan katsele ensiksi Kristusta. (Vertaa 29 §:lää). Kun olet murheellinen syntiesi tähden, etkä silloin katsele Kristusta, (Sak. 12: 10), pane pois sellainen käytös! Katsele kaikissa toimissasi Kristusta, nimittäin: ennenkuin sinä teet jotakin, rukoile, että saisit anteeksiantamusta [43]; itse työssäsi, että saisit Häneltä siihen apua, ja työsi toimitettua, että Hän antaisi työsi itsellensä kelvata. Jollet sinä niin tee, menettelet lihallisesti ja kevytmielisesti.