Älä tee lakia Evankeliumista, ikäänkuin olisi osa jäänyt sinun tehtäväksesi ja kärsittäväksesi ja Kristus ainoastaan osan olisi siitä tehnyt ja kärsinyt, ja Hän siten olisi ainoastaan puoleksi Välimiehesi, niin että sinun itse pitäisi kantaa osan synneistäsi ja kärsiä niiden tähden. Anna synnin särkeä sydäntäsi, vaan älä anna kumota toivoasi Evankeliumiin [44].
23 §. Katsele tässä enemmän vanhurskaaksi tekemistä kuin pyhittämistä. Älä tärkeimmissä käskyissä tee Kristuksesta Moosesta, joka ainoastaan uhkaa ja vaatii, vaan pidä Kristus takausmiehenäsi, joka on ottanut asiasi toimittaaksensa [45]. Jos sinä olet katsellut omia töitäsi, velvollisuuksiasi, avujasi ja muita senkaltaisia, niin saat sen kalliisti maksaa. Ei ole siis ihme, että alituisesti valitat, vaikka olet tuntenut mitä vakuuttavimpia armontodistuksia. Kristuksen ansion yksinänsä, ilman näitä, pitää olla sinun toivosi perustuksena, johon sinä taidat luottaa ja jossa sinä taidat levätä. Kristus yksinänsä voipi olla kunnian toivo (Kol. 1; 27).
24 §. Kun me astumme Jumalan eteen, niin emme saa mitään muuta viedä mukanamme, kuin Kristuksen. Joka ainoa lisäys meidän omastamme ja joka ainoa meidän oma kelvolliseksi tekemisemme ja valmistamisemme on myrkky, joka uskon turmelee[46]. Joka hyviin töihin, armolahjoihin ja senkaltaisiin rakennuksensa perustaa, hän ei tunne Kristuksen ansiota (Joon. 2: 8, 9).
Tämä se on, joka tekee uskon vaikeaksi ja peräti ylenluonnolliseksi asiaksi. Jos sinä tahdot oikein uskoa ja uskossa pysyä, niin täytyy sinun päivä päivältä oppia likana ja roskana pitämään omia etujasi, kuuliaisuuttasi, hyviä töitäsi, lahjojasi, kyyneleitäsi, hartauttasi ja niitä sydämmen liikutuksia, joiden ohessa sinä olet tuntenut sydämmesi sulavan, olevan voimallisesti taivutetun j.n.e. (Fil. 3: 8), ja sitä vastoin pitämän lujasti ja kiinteästi kiinni Kristuksesta, eikä mistään muusta. Joka päivä täytyy sinun omien töittesi, oman apusi ja neuvosi mennä mitättömiin. Jumalan kädestä pitää sinun joka silmänräpäys ja hengenveto ottaa kaikki. Mutta nyt on Kristus Jumalan lahja (Joh. 4: 10). Usko on myös Jumalan lahja (Ef. 2: 8); samalla tapaa on syntein anteeksi-antamuskin Jumalan vapaatahtoinen lahja (Room. 5: 16). Ah! kuinka pauhaa, kiljuu ja raivoaa luonto siitä, että kaikki on lahjaa ja antia, ja ettei hän taida tekemisellänsä, kyyneleillänsä ja velvollisuuksiensa harjoittamisella mitään itsellensä ansaita, ja että kaikki oma vaikuttaminen on pois suljettuna, jolla ei ole vähintäkään arvoa taivaassa.
25 §. Jos luonto olisi saanut tehdä autuuden järjestyksen, niin olisi se kernaimmin antanut autuuden Enkelitten ja Pyhien haltuun, heidän kaupittavaksensa, kuin ottanut sen Kristuksen käsistä, joka kuitenkin maksotta sen antaa; juuri sentähden emme me Hänen haltuun ja itsiämme usko.
Luonto olisi toimittanut asian niin, että olisi ollut autuutta töillä ostaminen; sentähden oudoksuu se Kristuksen ansiota, että Kristus tekee kaiken Hänen tavaransa tyhjäksi. Luonto tahtoisi tehdä kaikki mitä maailmassa voisi, tullaksensa sillä autuaaksi mieluummin, kuin mennä Kristuksen tykö uskossa ja Hänen kanssansa olla tekemisessä. Kristus ei tahdo mitään, mutta sielu pyytää kaikella voimallansa pakottaa Häntä omastansa jotakin ottamaan. (Jes. 55: 2; Jer. 2: 13).
26 §. Koeta tämän suuren erhetyksen ohessa muistella, onko Kristuksen ansio ja loppumaton sovintotyö, joka on tapahtunut Hänen kuolemansa kautta, koskaan tullut sinulle painavaksi ja selväksi. Jos tämä silloin, kun Jumalan viha raskaana kuormana painoi omaatuntoasi, on tullut sinulle ilmi, niin oli se suuri armo.
Ei kukaan muu, kuin vaivainen sielu, joka on suurimmassa hädässä, taida tuntea Kristuksen ansion suuruutta. (Room. 5: 20, 21). Jolla on ainoastaan heikko käsitys ja tunto turmeluksestansa, hän pitää Kristuksen veren ja ansion vähä-arvoisena.
27 §. Hämmästynyt syntinen! Sinä vilkuilet ympärillesi sinne ja tänne ja sanot: Kuka on meille osoittava sen, mikä hyvää on? Sinä kokoot ja panet yhteen läjään koko sinun hyvien töittesi varaston, saadaksesi kokoon sen vanhurskauden, jolla voisit pelastua, mutta nyt on otollinen aika katsella Kristusta: Kääntäkäät teitänne Hänen tykönsä, niin te tulette autuaiksi, kaikki maailman ääret. (Jes. 45: 22). Paitse häntä ei ole muuta ketään, joka taitaisi auttaa sinua (Jes. 45: 21, 22; Luuk. 12: 32). Hän on Vapahtaja, eikä kukaan muu. Katso muutoin ympärillesi, kuhunka tahdot, niin olet hukassa. Jumala ei tahdo katsella muuta kuin Kristusta, eikä sinun myöskään pidä katsella mitään muuta.
Kristus on samoin kuin vaskikäärme korvessa korotetuksi tullut, että syntiset kaikista maailman ääristä, kaikkein kaukaisimmatkin, taitaisivat hänet nähdä ja kääntää kasvonsa Hänen puoleensa. Laimein katsanto Häneen on autuaaksi tekevä, heikoin Häneen tarttuminen tekee sinut terveeksi. (Math. 9: 21, 22).