— Aini, olen niin onnellinen, niin sanomattoman onnellinen, — Arvi rakastaa minua, hän on sen minulle tänä iltana sanonut, — ja minä, — minäkin rakastan häntä, sen minä tunnen, kaikesta sydämestäni — — — — — — —
Aini ei vastannut mitään. Hän silitteli vain serkkunsa pehmeitä hiuksia ja polttavia poskia. Tämän oli hän tiennyt jo aikoja sitte, ja tänään oli hän sen omin silmin nähnyt.
— Mehän olemme vielä niin nuoria, jatkoi Elsa, — Arvi ja minä. Vaan Arvi tekee työtä, ja kyllä hän pian sitte valmistuu, hän jolla on niin perinpohjaiset tiedot. Ja minä kyllä häntä odotan vaikka kuinkakin kauan ja valmistaudun tulemaan hänelle avuksi kaikissa hänen töissään. Aijon lukea ja tutkia ja oppia niin paljon, ja tiedätkö, Aini, mitä olen ajatellut? Enköhän voisi päästä sinne teille Tuomarilaan vähäksi aikaa oikein tutustumaan kaikkiin taloudellisiin töihin, — etkö luule äitisi huolivan minusta?
— Kyllä, Elsa, sehän sopii erittäin hyvin nyt, kun minäkin lähden pois kotoa. Sinä voit sill'aikaa olla siellä minun sijassani ja olla isälle ja äidille iloksi ehkä paremmin kuin mitä minä tähän saakka olen voinut.
— Vaan jouluksi sinä kuitenkin tulet kotia ja kesäksi, Aini. Ja silloin me taas yhdessä vietämme hauskoja päiviä niinkuin viime kesänä Tuomarilassa. Ja Arvi saa myöskin tulla sinne meitä katsomaan. Vaan emme kenellekään puhu tästä vielä paitsi sinulle, Aini, joka aina olet pitänyt niin paljon Arvista ja minusta. — — — — —
Ja hän syleili Ainia sydämellisesti.
— Ja sinä tulet aina olemaan meidän ystävämme ja meidän uskottumme. Ja kuinka me Arvin kanssa iloitsemme, kun sinä kerran saat valkolakkisi. Odota vähäsen, Aini — — — — —
Hän kiirehti portaita alas etehiseen, josta hän heti tuli takaisin Arvin ylioppilaslakki kädessä.
— Pane se päähäsi, — kas, sepä sinua somistaa, Aini, — kuinka onnellinen sinä olet, kun pian saat itsellesi tuollaisen! Vaikk'en minä kuitenkaan sinua kadehti, — kyllä minunkin kesähattuni minulle hyvin sopii, — lisäsi hän leikillisesti.
Aini otti lakin ja silitteli sen hienoa kangasta. Sellaisen hänkin pian saa, — se oli kuitenkin kauniimpi ja kalliimpi kuin kaikki muut lakit maailmassa.