»Entäs äitisi?»
»Ei äiti tiedä mitään, ei sitäkään että minä olen Jorin kanssa ollut.»
»Sinun pitää sanoa äidillesi.»
»En, minä en voi. Ennen hyppään koskeen!»
»Saa hän kuitenkin tietää sen viimeinkin.»
»Voi kauhistus!» Elsa väänteli käsiään tuskissaan.
»Koetappa, Elsa rakas, tulla vähän järkiisi. Asia on paha, vaan sitä et saa tehdä enää pahemmaksi, niinkuin olet aikonut. Ei ole tietystikään äidistäsi hauska kuulla asiaa, vaan mikä isku olisi hänelle kuulla sinun hukuttaneen itsesi. Joko hän heti paikalla kuolisi tai tulisi hulluksi. Molemmat olisivat kuitenkin parempia kuin se, että hän jäisi eloon ja järkiinsä, suremaan ja kitumaan. Ajatteleppas, Elsa!»
Elsa oli ääneti.
»Ei asia ole niin musta kuin se sinusta tuntuu. Kun vain äitisi saa soveliaalla tavalla tietää, niin ei hätää.»
Elsa yhä äänetönnä mietti ja alkoi hiljaa itkeä.