»Kuka? Mariko se on?» kysyi Elsa. »Olipa hauska, että tulit käymään. Minä olen kaivannut sinua katsomaan poikaani. Et usko kuin se on kaunis!»
»Mutta sinä itse olet kaunis. Voi kuin sinä olet kaunis! Et sinä nukkuessasi ollut, mutta nyt! Katso, Liisa!» ihaili Mari aivan ihmeissään.
Elsa hymyili ja Mari tarttui Liisaa käsipuolesta, katseli vuoroon Elsaa ja vuoroon Liisaa, aivan kuin olisi tälle tarkoittanut, että etkö sinä näe!
»Oletteko katsoneet poikaa, että eihän sillä ole mitenkään paha?» kysyi
Elsa.
»Voi Elsa!» ihmetteli Mari lasta katsoessaan. »Aivan kuin…» ja lopun selitti Mari pään nyökkäyksellä Elsalle.
Elsa hymähti ja Mari huomasi, että hän ymmärsi.
»Kuule, Elsa, kyllä sinulla tulee hauska ja sinä tulet onnelliseksi!»
»Missä äiti?»
»Meni vähän asioilleen, kohta kai hän tuleekin», vastasi Liisa ja alkoi selittää Elsalle, että Mari tulee hänen luo asumaan, josta sitten keskustelivat kaikki hyväksi mielekseen.
Iloisina näki heidät Viion leski ja toivorikkaina, kun hän tuli kotia.
Ja niin hän itsekin oli.